Minä ja Vares löysimme toisemme, kun olin äitiylomalla ensimmäistä kertaa. Olin jo hieman leipiintynyt vauvantuoksuiseen arkeen ja kaipasin jotain ihan muuta. Siippa iski käteeni jonkun Reijo Mäen Vareksen. Siinä elämäntilanteessa juuri oikea ratkaisu. Jäin koukkuun ja Vares-sarja onkin sittemmin tullut luettu lähes kokonaan.
Mustasiiivessä pahoinpidelty Vares vetäytyy nuolemaan haavojaan Mörkö-nimiseen saareen muistinmenetys kaverinaan. Vastarannan luxushuvilassa majailee salaperäinen Siru, jonka kanssa Vares kehittää romanssinpoikasen. Turusta löytyy vainaja, joka kuuluu Vareksen kirjavaan tuttavapiiriin, ja rikossoppa on valmis.
Taattua Varesta taas kerran. Juoni kulkee, Vares päihittää hölmöt ja vähän fiksummatkin konnat, vanhat kaverit kulkevat tarinassa mukana. Kielikuvat ovat yhtä hauskoja kuin ennekin. Ja se nainen ei tälläkään kertaa osoittaudu ihan aviovaimoainekseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti