Pirkko Arhippa: Polku pimeään

Arhipan uusimmassa on jotenkin samanlainen lähtöasetelma kuin Reginald Hillin ”Beulahin kukkuloissa”. Maalaiskylässä on kadonnut Milla-tyttö vuosikausia sitten ja nyt arvoitus nousee uudelleen esille kun seurapiirivosu Sara Harjula ilmoittaa tietävänsä, mitä oikein tapahtui. Pian tämän jälkeen Sara löydetään kuolleena ja epäily murhasta valmis.

Arvoitusta selvittämässä on Arhipan tarinoista tutut lakimies Pauliina Kivikoski ja poliisi Jyri Jokisalo. Arhippa sijoittaa dekkarinsa usein Naantaliin, mutta tällä kertaa pyöritään Sysmän kauniissa järvimaisemissa ja syrjäkylissä. Pauliinan, Saran ja Jyrin lisäksi tarinassa seikkailee toinen toistaan oudompia sysmäläisiä.

Arhippa kuljetttaa tarinaa sujuvasti teenpäin. Henkilögalleria jää kevyeksi. Jotenkin kirjasta jäi heppoinen olo - tässäkö se nyt oli? Kuitenkin loppuratkaisu teki minut surulliseksi. Huomaan saavani näppylöitä näistä lapsiin liittyvistä rikoksista, vaikka kyse onkin fiktiosta. Täytyy hetken aikaa välttää tätä asetelmaa ja valita toisenlaisia dekkareita luettavaksi.

Reijo Mäki: Mustasiipi

Minä ja Vares löysimme toisemme, kun olin äitiylomalla ensimmäistä kertaa. Olin jo hieman leipiintynyt vauvantuoksuiseen arkeen ja kaipasin jotain ihan muuta. Siippa iski käteeni jonkun Reijo Mäen Vareksen. Siinä elämäntilanteessa juuri oikea ratkaisu. Jäin koukkuun ja Vares-sarja onkin sittemmin tullut luettu lähes kokonaan.

Mustasiiivessä pahoinpidelty Vares vetäytyy nuolemaan haavojaan Mörkö-nimiseen saareen muistinmenetys kaverinaan. Vastarannan luxushuvilassa majailee salaperäinen Siru, jonka kanssa Vares kehittää romanssinpoikasen. Turusta löytyy vainaja, joka kuuluu Vareksen kirjavaan tuttavapiiriin, ja rikossoppa on valmis.

Taattua Varesta taas kerran. Juoni kulkee, Vares päihittää hölmöt ja vähän fiksummatkin konnat, vanhat kaverit kulkevat tarinassa mukana. Kielikuvat ovat yhtä hauskoja kuin ennekin. Ja se nainen ei tälläkään kertaa osoittaudu ihan  aviovaimoainekseksi.

Reginald Hill: Beulahin kukkulalla

Hill on minulle uusi lukututtavuus. Telkkarista olen joskus seurannut Yorkshiren etsiviä, mutta en ole jotenkin syttynyt. Kirjastosta mukaan tarttui kuitenkin 600-sivuinen Beulahin kukkulalla. Olen myyty. Yhdellä sanalla kuvattuna: laatudekkari.

Kirjan tarina alkaa viidentoista vuoden takaa kolmen lapsen katoamisella englantilaisessa maalaiskylässä. Sinänsä kirjan aihe onkin ahdistava; pienten lapsien äitinä lapsiin kohdistuvat epämiellyttävyydet toki kuvottavat. Hillin kuvaukset vanhempien tuskasta koskettivat. Samoin toisen päähenkilön tyttären vakava sairastuminen.

Poliisit Dalziel ja Pascoe joutuvat kinkkisen arvoituksen keskelle. Oudot kyläläiset, menneisyyden haamut ja kylän erikoinen historia tuovat oman erikoislaatuisen tunnelman kirjaan.

Kirja tempaisi mukaansa, juoni oli koukuttava ja loppuratkaisukin riittävän odottamaton.

Reginald Hill menehtyi tämän vuoden alussa. Onneksi kirjat jäävät elämään. Aion totisesti ottaa tuotannon lukulistalleni.